Jalat irti maasta

                   Jalat irti maasta

Hei olen Karhumamma, nykyään kuuden lapsen äiti, joskus bioanalyytikko joskus perhepäivähoitaja, mutta aina Äiti ( ja vaimo). Pyrin kirjoittamaan mielummin iloisesti, koska tuntuu että elämä on välillä niin ankeaa kun nk. ruuhkavuodet suorastaan läiskähtävät naamalle kuin märkä rätti.

Tänään päätimme lähteä testaamaan Irti Maasta- sisäkiipeilypaikkaa Tampereen Tullintorilla. J2 on useaan otteeseen kärttänyt että mentäisiin sitä kokeilemaan. Niimpä rauhallisemman kiipeilykokemuksen saavuttamiseksi yritettiin lähteä liikkeelle päiväsaikaan ja jätettiin Isikarhu hommiinsa. Kiipeileviä lapsia oli siis mukana viisi, vanhin 12vee, 10v, 7v ja 5 veet kertaa kaksi. J6 aka vauvakarhu kiipeili vain mammassa, joka keskittyi kuvaamaan jälkeläistensä upeutta. Tätä kirjoitusta ei ole millään tavalla pyydetty tai sponsoroitu miltään taholta, vaikka sellainen voisi ollakkin tällaisessa suurehkossa perheessä toivottavaa.

Lippu on minusta ehkä hieman kallis, 12 e per nassu lapsilta, mutta sille kyllä saa vastinetta. Liput voi myös ostaa valmiiksi yrityksen kotisivuilta: http://www.irtimaasta.fi/   
Yritys on ymmärtääkseni suht uusi ja nettisivuissa on välillä vähän häikkää toimivuudessa vielä. Esimerkiksi varaussivustolle pääseminen oli vaikeahkoa, siis ei oikein latautunut, eikä tilausvahvistusta tai sitä kuittia maksetuista lipuista tullut sähköpostiin ollenkaan. Työntekijätkään eivät nähneet meidän olevan tulossa vaan tieto päivittyi vasta kun ilmoitin asiasta paikan päällä. Olimme tietenkin tavalliseen tapaan vähän myöhässä toivotusta ajankohdasta, joten ainakaan kukaan ei viitsinyt mainita siitä mitään. 


Ensin oli perehdytys, jossa kerrottiin säännöt ja puettiin valjaat oikein. Tässä kiipeilypaikassa on automaattiset narut, jotka automaattisesti jarruttavat kun kiipeilijä putoaa narun varaan ja sopivat 15-150kg painaville kiipeilijöille. Paikan työntekijän pitää aina tulla kiinnittämään ja päästämään pois radalta ja työntekijöitä juoksutettiinkin sitten koko rahan edestä. Tämäkin mamma voisi seuravalla kerralla painorajat kuultuaan siis uskaltautua kiipeilemään jos J6 kiipeilisi jonkun toisen olkapäällä.

Kiipeily aikaa on tunti ja lapset kyllä hyödynsivät sen aivan kokonaan vaikka kädet väsyivätkin loppua kohden. Alkuun varsinkin pienempiä vähän arastutti ja mietitytti että jarruttaako naru oikeasti koska kiipelyseinät ovat tooosi korkeita ( n. 2-3 ostoskeskuksen kerrosväliä), mutta kyllä sinne on pakko loppuun asti kiivetä jos velikin kerta sinne pääsi. Meidän lapset ovat mielestäni aika energisiä (kenen lapset ei muka ole) ja ketteriä ja pärjäsivät siellä hienosti. J1 kiipesi kaikki seinät läpi 12-vuotiaan ylemmyydellään ja totesi että voisi vähän vaativampiakin olla. Kiipesi jotkut vielä uudestaan vaikeammilla ohjeilla. Haastavammilla ohjeilla ei ollut enää niin helppoa eikä aina onnistunut, joten varmasti siellä riittää haastetta kenelle vaan. J2 tykkäsi kovasti ja sanoi että oli kiva kun oli niin hyvin tehtyjä ja erilaisia ratoja. Isommat ottivat myös aika-seinillä kisaa toistensa aikoja vastaan. J1 tietty voitti, mutta koska oli niin hauskaa, ei kukaan ottanut nokkiinsa. Ja se on harvinaista se...



Neitimme J3 oli ehkä arin kiipeilijä, joka yhtäkkiä huomasi kärsivänsä korkean paikan kammosta, mutta ehdotti silti että voitaisiin järjestää täällä synttärit. Kaksoset kokeilivat kaikkia seiniä ja tietenkin pääsivät paremmin ylös asti helpommilla seinilllä mutta kaikki olivat niin iloisia että mielensäpahoittajat pysyivät loitolla. Kaikkea kokeiltiin ja sinnikkäästi yritettiin. Kivaa oli kaikilla ja henkilökunta oikein iloista ja ystävällistä.  Paikka oli myös oikein pirteän värikäs. Tuntia pidempään ei varmaan kukaan oikeasti olisi jaksanut edes kiipeillä.


Sanoisin että tämä sai kouluarvosanaksi 8½. Ajallisesti ei kestä pitkään mutta voi muksut olla jonkin aikaa tämän jälkeen ainakin rauhallisempia. Tilipäivän läheisyydessä. Jälkeenpäin oli tietenkin pakko tankata viereisessä Arnoldsissa vähän donitsia, jotta mielensäpahoittajat pysyvät vielä loitolla kotiinkin asti.